Atte Harjanne – ” Eläminen ja oppiminen on lukiossa tärkeämpää kuin opintojen ja arvosanojen optimointi.”

Atte Harjanne on 37-vuotias Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ensimmäisen kauden kansanedustaja, Vihreiden varapuheenjohtaja ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka on käynyt Mäkelänrinteen lukion (2003). Lukion jälkeen Atte on opiskellut diplomi-insinööriksi ja ennen kansanedustajan työtä toiminut Ilmatieteen laitoksella ilmastonmuutostutkijana.

Tiesitkö jo lukion alkuvaiheessa mitä aiot tehdä sen jälkeen?

En lainkaan, vaan ajattelin, että varmaan jonkinlaiset jatko-opinnot edessä. Tarkempaa kuvaa siitä, mitä alaa haluaisin lähteä opiskelemaan ei kuitenkaan ollut. Suosikkiaineita olivat historia ja fysiikka, joten ne hiukan ohjasivat varmasti ajattelua ja haaveita. Mitään enteitä poliittisesta urasta ei tuolloin varsinkaan ollut.

Miten opintosi sujuivat?

Pääsääntöisesti hyvin. Matematiikassa huomasin lukiossa vähän kantapään kautta, että siitä ei enää selviä ilman työtä. Se oli hyödyllinen oppi jatko-opintoja varten, sillä huomattavasti vaikeampaa oli niillä, jotka oppivat sen vasta yliopistossa. Kirjoitukset eivät menneet kaikkien aineiden osalta nappiin, mutta ei se onneksi ole elämää lopulta niin paljon haitannut.

Koitko lukion olevan raskas jostain syystä?

Olihan se välillä raskasta, kun kursseja oli paljon ja varsinkin ajatus kaiken mittaavista kirjoituksista lukion päätteeksi painoi välillä mieltä. Aikaiset aamut oli myös kovia teini-ikäiselle – ovat kyllä edelleen.

Mikä oli parasta lukiossa?

Erinomaiset, innostavat opettajat ja se fiilis lukion lopulla, että maailma on auki ja on sivistyksensä huipulla.

Miten lukio vaikutti eniten elämääsi aikuisiällä?

Ehkä isoin vaikutus oli se, että fysiikan innostavat opettajat saivat opiskelemaan ainetta useamman kurssin. Harkitsin lukion lopulla monia vaihtoehtoja, mutta osin heidän ansioistaan ja innoittamana lopulta lähdin ykkösenä hakemaan paikkaa tekniikan parista.

Mitä ajatuksia sinussa herättää tämän hetken keskustelu lukiolaisten jaksamisesta?

Huolettaa todella paljon. Lukion pitäisi olla aikaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä, etsiä rauhassa paikkaansa maailmassa ja katsoa mistä innostuu eniten. Jos stressaa, ahdistaa ja jaksaminen on jatkuvasti koetuksella, niin ei se niin mene, mutta ei se lukiolaisten vika ole.

Mitä muuttaisit tämän päivän lukiossa?

Tässä pitää tietysti ensisijaisesti kuunnella lukiolaisia. Itse ajattelisin, että suorituskeskeisyyttä pitäisi saada purettua. Tässä tietysti on tärkeää se, miten ja millä perusteilla jatko-opintopaikat jaetaan.

Minkälaisen ilonpalautusidean haluaisit antaa nykyisille lukiolaisille?

Eläminen ja oppiminen on tärkeämpää kuin opintojen ja arvosanojen optimointi. Aina ei tarvitse kaiken mennä putkeen ja täydellisesti!