Lukiossa ja peruskoulussa toimitaan aina laittamalla kaikki oppilaat samaan muottiin, esimerkiksi kielten paritehtäviin jokaisen pitää osallistua eikä ymmärretä että asperger-ihmisille paritehtävät (varsinkin kielissä jolloin pitää yhtäkkiä tietää/osata jotain ja toinen odottaa vieressä) voivat olla todella epämiellyttäviä. Mitään hyvää ei ainakaan seuraa syyttämisestä ja väkisin pakottamisesta kielten paritehtäviin, vaan se päinvastoin häiritsee oppimista ja jää ikuiset arvet. Ihmisillä on erilaisia tapoja oppia. Asperger ei ole koskaan oma vika ja laiskuutta. Oli suuri helpotus kun lukion abivuonna kielten pakolliset kurssit olivat vihdoin ohi, eli kielten paritehtävät olivat loppuelämäni osalta ohi. Kaikki eivät lukion jälkeen työskentele sosiaalisessa työssä, opettajien ei pitäisi väittää tietävänsä oppilaiden tulevaisuudesta paremmin kuin he itse.
